Selässäni kiikkui tahdissa reppu ja päätin käydä samalla kaupassa. Matka taittui ihanassa kevät ilmassa. Kävin hieman pidemmällä kaupassa, kun olen koskaan aikaisemmin pyöräillen käynyt. Minun piti ostaa vaan lappuun laittamani asiat, mutta ostokset kummasta kasvoivat kaupassa.
Ihmettelin ulkona pyörän vieressä, miten ihmeessä saan kassit raahattua pyörällä kotiin. Viritin repun takapakkarille ja muovikassin eteen. Kotimatka sai alkaa. Pyörä ei kuitenkaan innostunut lisäpainosta ja vaan alkoi nikottelemaan.
Ylämäet menivät sadatellen ärräpäitä, kun ketjut louksuttivat tyhjää. Pelkäsin todella, että pyörä sanoo kokonaan sopimuksen irti ja joudun taluttamaan sen kotiin. Matka kuitenkin jatkui sutkutellen eteen päin. Tulin ison mäen alle ja hyppäsin suosiolla satulasta. Lähdin taluttamaan pyörääni ja samalla huomasin edessäni toisen taluttajan.
Kävelin reippaasti ylämäkeen ja sain mummelin hetkessä kiinni. Tervehdin häntä kohteliaasti. Viritimme pulppuilevan keskustelun pyörän talutuksen ajaksi. Toivottelin mäen päällä hyvää kevään jatkoa ja polkasin vanhaan ratsuuni vauhtia. Pari muutakin jyrkempää mäkeä meni talutellen, mutta muuten pyörällä pääsi eteen päin.
Kotiin saavuttua olin todella hikinen, mutta onnellinen! Olin puskenut uuden ennätyksen pyöräilyssä, mukanani painavimmat ostokset kuin koskaan ja vielä rikkinäisellä pyörällä!
Saimme illasta fiksattua pyörän vaihteita ja nyt toimii taas paremmin. Olen kyllä haaveillut uudesta kevyemmästä pyörästä ja surffaillut netistä vaihtoehtoja. Tämän hetkinen pyörä on jo palvellut minua monta vuotta.
Valoa pilkottaa tänäänkin pilven raosta, joten hyppään pyörän satulaan puskemaan uudestaan omia ja pyörän rajoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti