Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 22. syyskuuta 2015

Myrskyn jälkeen on poutasää

Eipä mennyt laivareissu Ruotsiin ihan niin kun etukäteen suunnittelin.

Lähdettiin perjantaina matkaan hyvissä ajoin, koska Helsingissä oli suurmielen ilmaus menossa ja mikään julkinen liikenne ei toiminut.

Saimme onneksi kyydin miehen isältä ja tarkoitus oli mennä hyvissä ajoin satamaan. Ajattelimme kiertää ihan keskustan autolla ja niin oli ilmeisesti ajatellut pari muutakin ja jouduimme aivan uskomattomaan ruuhkaan. Viidensadan metrin pituinen matkaan saimme tuhrattua puolisen tuntia. Kiepsautimme auton sitten reteästi Mannerheimintielle ja homma rupesi sujumaan. Ennätimme kuitenkin satamaan ajoissa.

Menin kirjautumaan lapsiperheille tarkoitettuun jonoon ja katsoin, että edelläni on vain kaksi ihmistä. Edeltäväni nainen teki ilmeisesti koko suvun laivavaraukset kaikkien mahdollisten ruokailujen kanssa, koska hänellä meni yhtä paljon aikaa, kun viereisen jonon kahdella kymmenellä ihmisellä. Pääsin vihdoin kirjautumaan laivaan ja kuten arvata saattaa, saimme hytin alemmasta kerroksesta.

Tyttärelläni oli kaveri matkassa mukana ja olivat naamat nurin päin hyttikerroksen kuultuaan. Tytöt olivat tottuneet kerrokseen yksitoista ja viideskerros ei irrottanut hymyä huulille.

Saavuimme viidenteen kerrokseen ja siellä oli jo ihan täysi bile- meininki. Kerroksen hytit olivat vallanneet nuoret, jotka olivat pukeutuneet kettu asuihin. Jep, mietiskelin mielessäni, tästä tulee mielenkiitoista.

Lähdimme kiertelemään kaupoille ja mielialat nousivat, samoin kuin merenkäynti. Hilebileet halusivat diskoilemaan ja menimme Atlantikseen. Merenkäynti sen kun yltyi, kun saavuimme avomerelle.

Pikku Myy tanssi laivan kivutessa aaltoja ylös ja alaaaas. Tanssiminen tapahtui seitsemännellä kannella ja ikkunaan roiskui aaltojen pärskeitä. Discon loputtua meidän tyttö oli niin valkoisen vihreä naamaltaan, että lähdimme kannelle ottamaan happea. Kaikki muut uloskäynnit oli suljettu, paitsi kerros kaksitoista. Kävimme hakemassa pussin tyttärelle, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tuuli oli niin valtavan kova puuskissa, että sen voima pamautti kannelle menevän oven kiinni giljotiinimäisesti. Mikäli oven väliin olisi jäänyt joku ruumiin osa, olisi se varmasti murtunut tai katkennut. Lähdimme omaan hyttiin ja tytär alkoi voimaan aina vaan huonommin. Kiittelin mielessäni itseäni, että en ollut varannut ruokailuita ennakkoon, koska emme saaneet muruakan kurkusta alas, vaan päinvastoin, kaikki tuli ylös.

Hytissä lepäilimme ja ketut olivat koloissaan ja mekkala oli sen mukaista. Makasin sängyssäni ja mietin, että tältä tuntuu varmaankin pesukoneessa. Nukahdin hetkittäin ja heräilin käytävältä kuuluvaan mekkalaan.

Aamun vihdoin koittaessa heräsin yllättävän pirteänä jo kello kuudelta. Ruokailujen uupuessa edelliseltä illalta vatsat kurnien suuntasimme buffet pöytään. Merenkäynti oli rauhoittunut ja päivä näytti lupaavalta.


Päätimme passata perinteisen kaupunki käynnin. Olin ottanut pelikortit ja matkapelejä mukaan. Pelailimme, menimme kylpylään ja illasta ruokailimme hyvissä ajoin.

Perjantailta oli illan esitys ollut peruutettu vaarallisen kovan merenkäynnin vuoksi ja lauantaina parkkeerasimme hyvissä ajoin lavan eteen katsomaan esitystä. Upeaa show tanssia ja mahtavaa musiikkia.

Olisin halunnut vielä mennä katsomaan toisen esityksen, mutta lapset väsyivät. Olin kuitenkin todella tyytyväinen päivään. Kömmimme hyttiin nukkumaan ja ketutkin olivat ilmeisesti väsyneitä, kun ulvontaa ei kuulunut.

Aamusta nukuimme pitkään ja teimme vielä viimehetken ostokset. Kävin tyttöjen kanssa kahvilassa kahvilla ja kaakaolla. Saavuimme satamaan.

Lomamatkoja suunnitellessa voi miettiä etukäteen millaista reissusta tulee. Jälleen kerran huomasi miten vähän pieni ihminen voi tehdä luonnonvoimien edessä.
Suunnitella aina voi, mutta matka ei aina mene niin kuin suunnitelma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti