Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 16. tammikuuta 2016

Jotain mitä rakastaa

Lauantai aamun luksusta kun sai herätä ihan rauhassa kahvi kupin ääressä ja ketään ei ollut vaatimassa aamupalaa. Kissoja ei lasketa, niille annoin tietysti aamusta ruokaa ja potkaisin vastustelusta huolimatta aamupissalle ulos. Kissat ovat meinananneet, että pakkasella pikkuiset pallit jäätyvät ja voi hyvin käydä sisävessassa. Kyseisen vessan kissalaatikkojen hiekat putsaavalle, ei ole mielästäni niin hauska juttu.
Pikkuhiljaa aamun rauhallinen hetki oli ohi ja sain tehtävä listaa mitä pitäisi tehdä. Listassa siivoamista, aamupalaa ja roskien polttoa näin alkuun. Mikään näistä ei kuulu minun hauskimmat hommat top kymppiin. Sain ne kuitenkin alta hoidettua.
Olin kehittänytt viikonlopulle jotain erilaista syömistä ja kokeilevassa keittiössäni tänään vuorossa nyhtö possua. Todellista "Slow foodia".
Kävin viikolla surffailemassa netissä ja sain idean kokeilla possua. En itse ole niin lihan yhtävä, mutta voihan sitä vaihteeksi kokeilla. Kaappiin on kerääntynyt vuosien saatossa kinkun paisto pusseja, mitä äiti on aina raahannut mukana.  Äitin sanoja lainaten: " Ostin näitä pusseja ihan vaan varmuuden vuoksi". 
Ostin siis eilen kunnon maustamatonta maatiais possua 800g ja sen verran oikaisin kokkailussa, että ostin valmis kastikkeen.
Helppoa, possu pussiin kastikkeen kanssa ja yön yli pötköttämään. Aamusta nostin läskin lämpenemään ja sitten kävin taas tavaamassa ohjeita. Ensin kuumempaan uuniin, selvä väänsin lämmöt 220c:een. Possu sujahti pussissa uuniin ja aloin siivoamaan keittiötä. Hetken päästä nenääni levisi palaneen hajua. Se ei tullut ilmastoinnin kautta ulkoa polttamistani roskista vaan siitä selän takaa uunista. Uuni oli ilmeisen ärhäkällä päällä ja pussin ylä reuna  oli saanut maistaa kuumuudesta. Astia pikaisesti pois uunista ja onneksi niitä pusseja tosiaan vieläkin löytyi kaapista.
Pussi kärvähti vain yläosasta ja itse ruoka säästyi poltolta, joten vaihdoin posulle uuden pussin. Uuni miedommalle lämmölle( 120c) ja takaisin tekeytymään. Mahtavinta uuni ruuassa on se että se tekeytyy itsestään ja voin lähteä ulkoilemaan.

Kaiken kökkö homman päälle päätin tehdä jotain mitä rakastan. Otin kotoa lomikolan kainaloon ja houkuttelin tyttäreni kaveriksi järven jäälle. Kolasin jo eilen auraamaani luistelurataa ja fiilistelin auringon paisteessa luistimilla. Talvessa on ihan parasta järven jäällä luistelu!

Päivään kun sovittaa jotain mitä rakastaa, niin jaksaa hymyillä vaikka ruoka vähän kärtsää tai pitää lapioda aamusta sitä kissan paskaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti