Syövän selättämistä

Katsoin eilen illasta englannin kielistä dokkaria syöpää parantavista metodeista. Jälleen kerran haastateltiin useita lääkäreitä ympäri maailman kenellä on todistetusti toimivia keinoja auttaa syöpäpotilaita. Jälleen kerran mieleeni nousi kysymys: Mikä on totuus? Miksi syöpää ei paranneta?
Muistan kun itse sain diagnoosin olin niin peloissani ja järkyttynyt etten tiennyt mitä tehdä. Sisältäni kumpusi kuitenkin niin voimakas elämän halu, että hetki hetkeltä käänsin jokaiseen päivään jotain positiivista.
Aluksi se hyvä hetki saattoi kestää vain yhden ohjelma jakson verran. Kirjoitinkin aiemmin miten leikkauksen jälkeen pää turvoksissa katselin komedia sarjaa ja nauraa rätkätin sairaanhoitajien ihmeeksi vuoteessani. Näistä pienistä naurun hetkistä sain kuitenkin valtavasti voimaa ja lähdin etsimään jokaiseen päivään pieniä ilon hetkiä.
Olin niin peloissani uuden sairauteni kanssa, että en uskaltanut kyseenalaistaa hoitoja. Kaikella oli hirveä kiire. Leikkaus oli tehtävä heti. Hoidot oli aloitettava mahdollisimman pikaisesti. En uskaltanut kysyä, miten tehokkaita lääkkeet ovat, mutta sain siitä tieton ennen ensimmäistä sädehoitoa. Täydellinen leikkaus on käsitttääkseni ainut perinteinen keino, millä voidaan syöpä kokonaan poistaa. Sädehoito ja sytostaatit tuhoavat syöpäsoluja, mutta eivät pysty koskaan kokonaan syöpää tuhoamaan.
Mikä voi siis auttaa? Oma puolustusjärjestelmä. Miten kemoterapia siihen vaikuttaa? Kauniisti sanottuna, ei parantavasti.Kysyin ensimmäistä kertaa hoitojen alkaessa: Onko mitään mitä voisin itse tehdä parantaakseni hoitojen vaikutusta? Vastaus oli voit syödä terveellisesti. Millainen on terveellinen ruokavalio?Sain tietoon yleisen info tilaisuuden ajan Tampereella (180km kotoani). Mitään kirjallista tietoa ei annettu.

En lähtenyt info tilaisuuteen, mutta rakas siskoni etsi yötä päivää minulle tietoa tukihoidosta. Muutin ensin mieleni positiiviseksi. Toiseksi aloin vaikuttamaan ruokavaliooni. Ruokavalioni on ollut suhteellisen terveellinen. Karsin pienin askelin sokerit minimiin ja lisäsin ulkona tapahtuvaa liikuntaa. Happi tuhoaa tehokkaasti syöpää. Tein aktiivisesti valoisia mielikuva harjoituksia, missä olen täysin terve ja säteilevä. Lisäsin ruokavaliooni paljon tuoreita kasviksia, mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa, itse kasvatettua tai luomua. Söin myös lisäravinteita. Aivoille tärkeintä ruokaa on laadukas rasva ja kala öljy (E-Epa ) otin syöpäsairaan annostusella käyttöön heti leikkauksen jälkeen.
Kaikki stressi ympäriltä minimiin. Paljon rauhallisia hetkiä  luonnossa ja korvissa mieli musiikkia tai linnunlaulua.  Tapasin ystäviä ja nauroimme murheet yhdessä pois. Luin voimauttavia tarinoita paranemisesta. Henkinen puoli on aivan yhtä tärkeä kuin fyysinen. 

 
Vaikein haaste oli päästä toivottomuuden yli kohti toivoa. Minulle leikkaus tehtiin 01.08.2013 ja leikkauksessa operoitiin pahimman laatuinen (IV Glioblastoma) kasvain pois. Hippuset kasvaimesta jäivät, mihin sain kemoterapian.
Otin kuitenkin vastuun selvitymisestä omiin käsiini, sillä kemoterapian jälkeen vaarana on syövän agressiivinen uusiutuminen. Sillon oman puolustusjärjestelmän on toimittava mahdollisimman tehokkaasti, sillä lääkkeiden teho heikkenee selvästi ensimmäisen kerran jälkeen.
Tauti on tullut jo niin tutuksi, että en enää pelkää. Tiedän, että on olemassa paljon keinoja millä pysyn terveenä. Teen edelleen samoja mielikuva harjoituksia ja innolla tutkin uusia innovaatioita maailmalta.
Nautin joka päivä elämästä ja ruuasta. En ole ryppyotsainen nipottaja, ketä ryystää vaan vihermehua ja popsii pillereitä vaan sallin itselleni kaikki nautinnot. Arki ruuan ollessa terveellistä voin lomaillessa  käydä oluella tai burgerilla.Otan myös halutessani viikonloppuisin pari lasia viiniä. Liiallisesta terveyden tarkkailustakin voi saada itselleen stressin.
Kirjoitin aiemmin Kelly A. Turnerin kirjasta: Syövästä voi selviytyä, yhdeksän polkua yllättävään paranemiseen.

Innostuin aivan valtavasti kirjasta, koska olin itse tehnyt aivan samoja asioita mistä kirjassa olevat selviytyjät kertovat.
Eilen kirjoitin perhosesta ja yhteistyömahdollisuudesta. Saan mahdollisuuden nähdä kirjan kirjoittajan ensi syksynä Suomessa pidettävässä tapahtumassa. Tulen kirjoittamaan vielä tarkemmat tiedot tilaisuudesta.

Minulle tarjottiin myös puhujan pestiä ja saan kertoa oman tarinani samassa tilaisuudessa. Olen valtavan innoissani! Mitä enemmän valmista tietoa saadaan annettua, sen paremmin syöpäsairaat ympäri maailman voivat tehdä valintoja koskien omia hoitojaan. Olen nöyrästi kiitollinen jos saan kantaa pienen korteni kekoon. Yhdessä saamme aikaiseksi terveemmän huomisen!