Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Tie paranemiseen

Mietin useamman päivän ajan mitä kirjottaisin. Haluan löytää sanat aina suoraan sydämestäni. Olen kyllästynyt ego pörhistelyihin ja kauniisiin korulauseisiin.
Satuin näkemään facebookissa kommentin, missä arvosteltiin " Syövästä voi selviytyä tapahtumaa". Kommentti kolahti minulle ja mietin asiaa useamman päivän. Kirjassa kerrotaan useamman ihmisen selviytyneen, vaikka perineinen lääketiede ei ollut antanut toivoa. Toivon menettäminen on kaikista pahinta sairastuessa.
En missään nimessä halua tuomita ketään tai arvostella. Jokainen kulkee omaa tietänsä ja tekee omat valintansa.
Lähtökohta kirjoittamiseeni on aina ollut oman tarinani kertominen sellaisenaan, kun olen sitä elänyt.
Haluan kertoa miten minä olen päässyt eteenpäin. Itse kaipasin positiivista vertaistukea juuri sille synkimmälle alkutaipaleelle. Koin itse kaipaavani edes sitä yhtä selvitymistarinaa, että jaksan jatkaa.
Mietin pitkään, pitäisikö minun sittenkin olla vaan ihan hiljaa? Miksi jaan paloja henkilökohtaisesta elämästäni? Voin sanoa, ettei se ole ollut minulle helppoa.
Päätin kuitenkin puhua. Samalla periaattella, kuin aloitinkin kirjoittamisen. Jos yksikin saa apua kirjoituksistani.
Jos olen antanut pienen toivon kipinän juuri siihen oikeaan kohtaan, kun sairas tai läheinen on ollut luovuttamasssa. Olisiko ollut oikein jättää oma selvitymistarinani kertomatta? Mielestäni ei.
En ole aikaisemmin puhunut missään isoissa tapahtumissa ja nyt tulen kertomaan itsestäni mahdollisesti tuhannenneljänsadan ihmisen edessä! Jännittääkö? No varmasti.
Miksi lähden mukaan? Ihan samasta syystä kuin lähdin kirjoittamaankin.


Tule ja  löydä oma tiesi parantumiseen.
www.syövästävoiselviytyä.fi
www.kelly-turner.com
www.radicalremission.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti