Kävin tänä kesänä pitkästä aikaa Marian kanssa myös Kainuussa tervehtimässä sukulaisia. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt noin kahdeksan vuotta. Miten elävöittävää oli kävellä tutulla niemellä kaikkien rakkaiden sukulaisten ympäröimänä! Suurimman osan äidin sisaruksista ja omista serkuista ennätin tavata viikon aikana.
Mieleen tulvahtivat onnelliset lapsuuden kesät, kun pääsin lomailemaan ukin ja mummin luokse. Mummi laittoi aina herkullista ruokaa ja sitä oli tarjolla kahveineen ja kahvileipineen (+välipala vohvelit & jäätelöt)ainakin kuusi kertaa päivässä. Vähintään viisi kiloa tuli kesässä painoa lisää.
Mummolan käsittää yksi niemi, päärakennukset vanhoine aittoineen ja latoineen. Lisäksi niemen rannoilla on useamman äidin sisaruksen kesämökit. Sielä opin soutamaan ukin opastuksessa ja ajamaan mm. traktorilla. Polskimme suurimman osan ajasta vedessä ja lämmittelimme saunassa. Lisäksi hurjastelimme peltoautolla sekä mopolla pitkin yksityisteitä. Sade keleillä pelasimme sisällä erilaisia pelejä ja keksimme erilaisia roolileikkejä. Minä nuorimmaisena ja ainoana tyttönä yleensä yllytin hurjimpiin ylilyönteihin. Kerran mm. värjäsimme vanhempien serkku poikieni hiukset sinisiksi ja heidät myös stailattiin naisiksi.
Edelleen näyttivät niin hyviltä, että jos vakituiset työt loppuvat niin ainahan voi löytyä uusi ura drag queenina.
Sydäntä lämmitti, kun katselin uuden sukupolven harrastavan samoja lajeja. Neljä pikku serkusta yhdessä, kikattaen ja keksien kaikkea hulvatonta. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen kimpassa ja tulivat mainiosti juttuun. Ajelivat neljä päällä mönkkärillä, peltoautolla ja polskivat huulet sinisinä vedessä. Maria kysyi illalla: " Täällä on ollut niin kivaa! Tullaan ensi kesänä uudestaan!" Rakkaus Niemelään oli syttynyt ja se paistoi kirkkaana silmissä.
Olen palanut kotiiin arkeen ja olessani koneen ääressä kirjoittelen taas ahkerammin. Ilahduttavaa oli kotiin palatessa huomata, että kasvit olivat selvinneet hengissä reissuilusta huolimatta.Kasvihuoneessa rehottaa tomaatin ja kurkun taimet. Odotan vesi kielellä satoa. Parastahan vitamiinien kannalta on napsia marjat ja kasvikset tuoreeltaan suoraan suuhun. (Tomaatti tietysti poikkeus tästä)
Osa pienellä kasvimaalla olevista avomaan kurkuista on jo tuottanut yli suonti kyvyn satoa ja ajattelin äitin avustuksella myös vähän säilöä niitä syksyksi. Marjoja keräsin eilen yli 10 litraa pihan puskista ja lykkäsin pakkaseen.
Oletko ehtinyt metsään? Tulin keskiviikkona reissusta ja kotona odotti 2kg putsamattomia kanttarelleja. Rakastan sienien poimimista, mutta inhoan niiden putsaamista! Itse siivoan sienet jo metsässä, silloin pääsee helpommalla. 3kg oli jo annettu vierailulla käyneille sukulaisille.
Ajattelin tänäänkin sinkoutua keräilemään sieniä ja mustikoita, rentoutua metsän siimeksessä, niistä käärmeistä huolimatta.
Kesä alkaa olla takana ja ihanat hämärtyvät syksyn hämyiset illat edessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti